LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Satelliittimerikotkat

Kuva: Petteri Lehikoinen WWF Suomen Merikotkatyöryhmä päätti kevättalvella 2009 aloittaa yhteistyössä Luonnontieteellisen keskusmuseon kanssa projektin, jonka tavoitteena on kerätä satelliittiseurannan avulla yksityiskohtaista tietoa merikotkien liikkeistä rannikkoalueillamme. Koska Suomen rannikoille ja saaristoon suunnitellaan rakennettavaksi useita tuulivoimapuistoja, on välttämätöntä hankkia mahdollisimman täsmällistä tietoa alueista, jotka merikotkan suojelun vuoksi on jätettävä kokonaan suunnitelmien ulkopuolelle. Satelliittiprojektia johtaa Merikotkatyöryhmän keskuudestaan valitsema ohjausryhmä, jonka nykyinen puheenjohtaja on Petteri Tolvanen WWF:stä (aiemmin dosentti Torsten Stjernberg Luonnontieteellisestä keskusmuseosta). Näillä sivuilla esitettävän aineiston käsittelystä ja tekstistä vastaa professori Pertti Saurola. (lisää taustatietoja...)


Seurannassa olevat yksilöt ja niiden tuoreimmat seurantatiedot

Kartat aukeavat yksilön nimeä klikkaamalla.

Junnu

 

Junnu-koiras rengastettiin 24.6.2009 pesäpoikasena ja varustettiin aurinkopaneelilla toimivalla satelliittilähettimellä Merenkurkun Raippaluodossa.

Meri

 

Naaraspoikanen Meri kuului Junnun kanssa samaan poikueeseen ja sai lähettimen selkäänsä samana päivänä kuin Junnu. Pesäpoikanen rengastettiin siis myös Raippaluodon Vallgrundissa.

Ivar

 

Ivar rengastettiin ja varustettiin satelliittilähettimellä pesäpoikasena 25.6.2009 Merenkurkun Björkössä. Ivar määritettiin koiraaksi.

Tuuli

 

Tuuli-naaraspoikasen, jolle asennettiin lähetin 25.6.2009 Björkössä, toivotaan edellisten ohella valaisevan merikotkien liikkumista suunnitellulla Vallgrundin tuulipuistoalueella.

Hilkka

 

Saaristomerellä varttuneelle merikotkanaaras Hilkalle kiinnitettiin satelliittilähetin 8.7.2010, jolloin se oli vielä poikasena pesässään.

Eetu

 

Uudenkaupungin saaristossa kuoriutunut merikotkakoiras Eetu sai satelliittilähettimen selkärepukseen 22.6.2011, ennen varttumistaan lentokykyiseksi.

Cilla

 

Cilla-naaras kasvoi pesässään Kemiönsaarella, jonne on suunnitteilla kymmeniä tuulivoimaloita. Cillalle asennettiin satelliittilähetin 28.6.2011.

Johannes

 

Koiraspoikanen Johannes sai 21.6.2011 satelliittilähettimen kannettavakseen selvitettäessä Sottungan Kasbergetin tuulivoimalan mahdollisia vaikutuksia kotkien liikkumiseen.

Aava

 

Aava-naaras liitettiin jo pesäpoikasena 28.6.2011 Merenkurkun neljän satelliittikotkan joukkoon paljastamaan Vallgrundin tuulivoimalasuunnitelman mahdollisia riskejä kotkille. Valitettavasti Aavasta ei ole saatu paikannuksia 6.8.2012 jälkeen.

Tyrsky

 

Kokemäellä varttuneelle merikotkan poikaselle, joka mittojen mukaan määritettiin todennäköiseksi koiraaksi, kiinnitettiin satelliittilähetin 19.6.2013. Tyrskystä ei ole toukokuun 2014 jälkeen saatu minkäänlaista elonmerkkiä.

Tyyni

 

Paraisilla kuoriutunut Tyyni, joka määritettiin naaraaksi, sai satelliittilähettimen selkärepukseen 27.6.2013.

Tulva

 

Tulva saatiin seurantaan 17.6.2013, kun lähetin asennettiin merikotkan pesäpoikaselle Merikarvian pohjoisosassa. Lintu arvioitiin mittojen perusteella ilmeisesti naaraaksi.

Auli

 

Aulin synnyinpaikka sijaitsee Satakunnan keskiosissa Porin ja Luvian rajamailla. Lähetin asennettiin linnulle 9.6.2013.

Fiia

 

Satelliittilähetin asennettiin 6.6.2013 merikotkalle Rauman mantereen puoleiselta pesältä.

 

Taustaa: merikotkien satelliittiseuranta

WWF Suomen Merikotkatyöryhmä päätti kevättalvella 2009 aloittaa yhteistyössä Luonnontieteellisen keskusmuseon kanssa projektin, jonka tavoitteena on kerätä satelliittiseurannan avulla yksityiskohtaista tietoa merikotkien liikkeistä rannikkoalueillamme Ahvenanmaalta ja Saaristomereltä aina Pohjan- ja Suomenlahden perukoihin saakka. Koska Suomen rannikoille ja saaristoon suunnitellaan rakennettavaksi useita tuulivoimapuistoja, on välttämätöntä hankkia mahdollisimman täsmällistä tietoa alueista, jotka merikotkan suojelun vuoksi on jätettävä kokonaan suunnitelmien ulkopuolelle. Ratkaisevana sysäyksenä jo usean vuoden ajan suunnitteilla olleen satelliittiprojektin käynnistymiseen oli merikotkien uhkaksi noussut tuulivoimapuiston rakennushanke Merenkurkussa, joka on yksi keskeisimpiä merikotkan pesimisalueita Suomessa. On itsestään selvää, että jo tuulivoimapuiston suunnitteluvaiheessa on eliminoitava riskit, joita tuulivoimalat tulisivat aiheuttamaan alueen merikotkille. Satelliittiprojektia johtaa Merikotkatyöryhmän keskuudestaan valitsema ohjausryhmä, jonka nykyinen puheenjohtaja on Petteri Tolvanen WWF:stä (aiemmin dosentti Torsten Stjernberg Luonnontieteellisestä keskusmuseosta). Näillä sivuilla esitettävän aineiston käsittelystä ja tekstistä vastaa professori Pertti Saurola.

Minne menet, merikotka? (PDF; 4,5 Mt) – Artikkeli merikotkista, julkaistu Linnut-lehdessä 3/2010

Lähettimet

Keväällä 2009 hankittiin WWF:n varoin neljä amerikkalaisen Microwave Telemetryn valmistamaa 70g Argos/GPS Solar PTT -lähetintä, jotka voivat periaatteessa toimia ”ikuisesti” aurinkokennon tuottamalla energialla. Koska suuri osa merikotkistamme viettää talven Suomen alueella, on mahdollista, että pimeimpänä aikana lähettimet eivät saa riittävästi akkujen lataukseen tarvittavaa auringonvaloa. Tästä syystä lähettimiin lisättiin 16g painoinen vara-akku, jolloin lähettimen kokonaispainoksi valjaineen tuli noin 100g.

Koska ensimmäisenä tutkimusvuonna haluttiin saada kokemuksia lähettimien toiminnasta Suomen olosuhteissa, lähettimien ohjelmointi vaihtelee jonkin verran vuodenajasta ja lähettimestä riippuen. Valoisimpana aikana (16.5.–15.7.) paikannuksia tehdään joko kahden tunnin välein läpi vuorokauden tai kerran tunnissa kello 05 ja 19 välisenä aikana. Syksyllä (16.7.–15.11.) ja keväällä (16.2.–15.5.) paikannuksia tehdään tunnin välein kello 07 ja 18 välisenä aikana. Talvella (16.11.–15.2.) tyydytään akun säästämiseksi vain kymmeneen paikannukseen vuorokaudessa kello 08 ja 17 välisenä aikana.

Lähettimet tallentavat paikannustiedot muistiinsa ja lähettävät ne satelliitin välityksellä kolmen vuorokauden välein tietopakettina Ranskaan Argoksen keskustietokoneelle, josta tutkijat voivat siirtää aineiston omalle tietokoneelleen.

Kesän 2009 satelliittimerikotkat

Kesäkuun 24. ja 25. päivänä merikotkatutkijat Juhani Koivusaari ja Timo Lumme kiinnittivät neljälle noin seitsemän viikon ikäiselle merikotkan pesäpoikaselle satelliittilähettimen. Poikasista kaksi oli peräisin Raippaluodosta löytyneestä kolmen poikasen poikueesta ja kaksi muuta kahdesta eri pesästä, jotka sijaitsevat entisen Björköbyn kunnan alueella. Mittausten (nokka, nilkka, paino) perusteella Koivusaari päätteli, että poikasista kaksi on koirasta ja kaksi naarasta. Merikotkatutkimuksen noudattaman käytännön mukaan poikasten oikeaan jalkaan kiinnitettiin punainen Merenkurkun aluerengas ja vasempaan jalkaan musta–sininen vuosirengas.

WWF:n julistaman nimikilpailun tuloksena satelliittimerikotkille annettiin seuraavat nimet. Koiraan E-24265, joka kantaa satelliittilähetintä 92632, nimeksi tuli ”Junnu”. Nimi viittaa jo edellä mainittuun Juhani ”Junnu” Koivusaareen, Merenkurkun keisariin, joka on ansiokkaasti tutkinut ja tinkimättä suojellut alueen merikotkia jo yli neljän vuosikymmenen ajan. Naaras E-24266 (lähetin 92635) sai nimen ”Meri”, joka viittaa merikotkaan ja samalla myös Meri Saarnilahti-Beckeriin, joka pitkään ja ansiokkaasti toimi WWF Suomen pääsihteerinä. Meri on samasta poikueesta kuin Junnu. Koiraasta E-24267 (lähetin 92634) tuli Ivar Hortlingin mukaan ”Ivar”. Ivar Hortlingin aloitteesta perustettiin vuonna 1924 Suomen lintutieteellinen yhdistys, jonka logoksi Hortling piirsi lentävän merikotkan (ks. lisää Luonnon Tutkija 3/2009). Naaraasta E-24262 (lähetin 92633) käytetään nimeä ”Tuuli”, koska tämä tutkimus pyrkii selvittämään merikotkien liikkeitä suhteessa tuulivoimaloihin. Samalla tulee mieleen myös Tuuli Äikäs, joka työskenteli pitkään WWF:ssä mm. merikotkan hyväksi.

Yksilö Aluerengas Vuosirengas Lähetin Sukupuoli Paino Pesä nimi
Junnu E-24265 B385 92632 koiras 4,3 kg Raippaluoto 1
Meri E-24266 B386 92635 naaras 5,3 kg Raippaluoto 1
Ivar E-24267 B387 92634 koiras 4,2 kg Björköby 1
Tuuli E-24262 B382 92633 naaras 5,3 kg Björköby 2

Kotipiirit 2009

Junnu. Junnusta saatiin 957 paikannusta jaksolta 24.6.–24.9., jolloin Junnu kierteli syntymäseudullaan. Lähettimen ohjelmoinnin mukaan mainittuna aikana olisi voitu saada tasan 1 100 paikannusta, joten onnistumisprosentti oli 87. Kaikki paikannukset tulivat 89 km² alueelta. Kesä–heinäkuun aikana Junnu liikkui vain 0.3 km², elokuussa 9 km² ja syyskuussa 89 km² laajuisella alueella. Satelliittihavaintojen mukaan Junnu kävi ensimmäistä kertaa varmuudella poissa pesästä 28.6., jolloin etäisyys pesään vaihteli 106–160 metrin välillä. Ensimmäinen havainto yli kilometrin päästä saatiin kuitenkin vasta elokuun kahdeksantena päivänä. Kolme viikkoa myöhemmin Junnu oleskeli puolitoista vuorokautta yli 4 km päässä pesältä, mutta palasi sen jälkeen illaksi takaisin pesälle. Sisaren lähdettyä 17.9. lopullisesti pois alueelta kohti mannerta Junnu puolestaan lähti seuraavana päivänä päinvastaiseen suuntaan ja päätyi Valassaarille, yli 20 km päähän pesältä. Pesästä lähdön jälkeen Junnusta saatiin paikannuksia myös suunnitellun tuulipuiston alueelta.

Meri. Lähetin tuotti 24.6.–17.9. kaikkiaan 977 paikannusta. Paikannusten onnistumisteho oli 90 % eli vielä hieman parempi kuin Junnun lähettimellä. Kaikki paikannukset tulivat 62 km² alueelta. Kesä–heinäkuussa Meri liikkui vain 0.3 km², elokuussa 2.4 km² ja syyskuussa 62 km² alueella. Vasta 13.7. Meri kävi satelliittihavaintojen mukaan ensimmäistä kertaa yli 100 metrin päässä pesästä. Yhden kilometrin raja rikkoutui puolestaan 11.8., eli kolme vuorokautta myöhemmin kuin Junnulla. Meri oleskeli paljon tiiviimmin pesän läheisyydessä. Tästä syystä oli ehkä hieman yllättävää, että Meri jätti kotipiirin viikkoa ennen Junnua. Myös Meri liikkui suunnitteilla olevan tuulipuiston alueella.

Ivar. Ivar oleskeli Merenkurkussa joulupäivään asti, valtaosaksi Björköbyn–Raippaluodon alueella. Marraskuun puolivälin paikkeilla Ivar pistäytyi viikon kestäneellä vierailulla mantereen puolella, josta se kuitenkin palasi takaisin tuttuun ympäristöönsä Björkössä. Ivarista saatiin 25.6. ja 19.11. välisenä aikana 1 526 GPS-paikannusta. Ohjelmoinnin mukaan paikannuksia olisi pitänyt tulla 1 813, joten GPS-paikannusten onnistumisprosentti oli koko kyseisenä aikavälinä 84 %. Elo–lokakuussa paikannusten onnistumisprosentti vaihteli välillä 89–94 %, mutta oli marraskuun alkupuoliskolla vain 49 %. Marraskuun 19. päivän jälkeen valon määrä ei enää riittänyt ylläpitämään lähettimen akun jännitettä GPS-paikannusten onnistumisen edellyttämällä tasolla. Marraskuun lopun ja joulukuun aikana Ivarin liikkeitä voitiin seurata vain tarkkuudeltaan vaihtelevien Doppler-paikannusten avulla, joita saatiin kolmen päivän välein lähetettyjen tietopakettien yhteydessä. Ivarin kotipiirin koko laajuus aikavälillä 25.6–19.11. oli satelliittipaikannusten mukaan 500 km². Paikannuksista 95 % keskittyi vain 41 km² suuruiselle alueelle. Kesä–heinäkuussa Ivarin kotipiirin koko oli 0,12 km², elokuussa 34 km², syyskuussa 55 km², lokakuussa 39 km² ja marraskuun alkupuoliskolla 464 km². Marraskuun suuri lukema johtuu Ivarin vierailusta mantereelle. Paikannusten mukaan Ivar kävi 7. heinäkuuta ensimmäistä kertaa yli sadan metrin päässä pesästä. Kilometrin raja ylittyi vasta kuukautta myöhemmin, 8. elokuuta. Marraskuun 11. päivä Ivar lähti viikon kiertomatkalle mantereelle. Kello 17 se jäi yöpymään mantereen ja Raippaluodon välisen salmen itärannalle pari kilometriä Raippaluotoon johtavasta tiestä pohjoiseen. Seuraavan yön se vietti Hylpetfjärdenin itärannalla ja kävi 13.11. aamupäivällä Petsmon turkistarhalla. Pari muutakin yötä Ivar vietti Hylpetin saaren pohjoispuolen luodoilla. Kauimmaisin paikka, jonne Ivar ulotti kierroksensa, oli Harapoisin saari Värlaxin itäpuolella. Ivar palasi takaisin Björköhön 18.11. iltapäivällä. Kiertomatkan aikana suurin etäisyys pesälle oli 31 kilometriä.

Tuuli. Tuuli viipyi Björköbyn–Raippaluodon alueella aina joulupäivään saakka. Tuona aikana Tuulista saatiin kaikkiaan 1 716 GPS-paikannusta. Ohjelmoinnin mukaan paikannuksia olisi pitänyt kertyä yhteensä 2 120, joten onnistumisprosentti oli koko jaksolta 81 %. Aurinkopaneelin lataamisen tarvittavan valon määrän vähenemisen vaikutus näkyi selvästi. Elo–syyskuussa paikannusten onnistumisprosentti oli 95–96 % ja lokakuussa 89 %, mutta marras–joulukuussa vain 55–57 %. Kun kaikki 25.6.–25.12. välisenä aikana saadut paikannukset lasketaan mukaan, Tuulin kotipiiriin laajuudeksi saadaan 615 neliökilometriä. Paikannuksista 95 % mahtuu vain 112 km² laajan alueen sisälle. Kesä–heinäkuussa Tuulin kotipiiri oli kokonaisuudessaan alle 0,3 km², elokuussa 7,8 km², syyskuussa peräti 492 km², lokakuussa 41 km², marraskuussa 166 km² ja joulukuussa 302 km². Satelliitin tekemien paikannusten mukaan Tuuli oli ensimmäistä kertaa poissa pesästä vasta 16.7., jolloin kaukaisin paikannus tuli 320 m päästä pesästä. Vasta kuukautta myöhemmin satelliitti havaitsi Tuulin yli kilometrin päässä pesästä. Syyskuun 12.–14. päivä Tuuli teki 30 km pituisen tutustumismatkan Raippaluodon eteläpuolelle, mutta palasi sitten takaisin pesän tuntumaan. Tämä vierailu Bergössä selittää, miksi Tuulin kotipiiri oli syyskuussa yli kymmenkertainen lokakuuhun verrattuna. Syyskuun 29. ja lokakuun 12. päivän välisenä aikana Tuuli ei satelliittitietojen mukaan käynyt lainkaan yli kilometrin päässä pesästä! Tuulista saatiin useita paikannuksia myös suunnitellun tuulipuiston alueelta, vaikka itse pesä sijaitsikin usean kilometrin päässä myllyalueelta.

Kesän 2010 satelliittimerikotka

WWF:n merikotkatyöryhmän tutkijat asensivat heinäkuun 8. päivänä 2010 uuden satelliittilähettimen Saaristomerellä sijaitsevassa pesässä varttuneelle merikotkan poikaselle. Lähetin on hankittu WWF:n merikotkatyöryhmän työssä aikanaan mukana olleen helsinkiläisen lintuharrastajan Markku Nygårdin Suomen luonnonsuojeluliiton kotkiensuojelurahastolle antaman testamenttilahjoituksen turvin. Lähetintä 33207 kantava naaraspuolinen merikotka E-23879 on nimetty Hilkaksi Markku Nygårdin äidin mukaan.

Yksilö Aluerengas Vuosirengas Lähetin Sukupuoli Paino Pesä nimi
Hilkka E-23879 C356 33207 naaras 4,8 kg Saaristomeri 1

Kotipiirit 2010

Hilkka. Hilkasta saatiin 886 paikannusta jaksolla 8.7.–8.10., jolloin Hilkka oleskeli kotipiirissään. Lähettimen ohjelmoinnin mukaan mainittuna aikana olisi voitu saada 1 129 paikannusta, joten paikannusten onnistumisprosentti oli 78. Satelliittihavaintojen mukaan Hilkka kävi ensimmäistä kertaa varmuudella poissa pesästä vasta 6.8., jolloin satelliitin määrittämät etäisyydet pesään vaihtelivat 270–315 metrin välillä. Ensimmäinen havainto yli kilometrin päästä saatiin elokuun kymmenentenä päivänä ja kahden kilometrin raja ylittyi 23.9. Vuotta aikaisemmin seuratut Merenkurkun merikotkat tavattiin ensimmäistä kertaa yli kilometrin päässä pesästä 8.–16.8. eli melko tarkalleen samaan aikaan. Elokuussa Hilkka liikkui 1.7 km² ja syyskuussa 2.3 km² laajuisella alueella. Hilkan kotipiirin laajuus oli 1.8.–8.10. kokonaisuudessaan vain 4.1 km². Lähimmillään Hilkka kävi noin 50 m päässä alueella sijaitsevasta tuulivoimalasta. Hilkka poistui kotipiiristään 8.10.

Kesän 2011 satelliittimerikotkat

Kesällä 2011 suomalaisten merikotkien satelliittiseurantaan valjastettiin neljä uutta yksilöä. Kaikki lähettimet olivat aiempien vuosien tapaan Microwaven valmistamia aurinkopaneelilla toimivia GPS-Argos lähettimiä.

Johannes. Työryhmä, johon kuuluivat WWF:n merikotkatyöryhmän puheenjohtaja Torsten Stjernberg, Hannu Ekblom ja Johan Franzén, kiinnitti 21.6. lähettimen Ahvenanmaalla Sottungan kunnassa kuoriutuneelle poikaselle, joka sai ”käyttönimekseen” Johannes ahvenanmaalaisen taidemaalari Johannes Snellmanin mukaan. Snellman oli aktiivinen ornitologi, joka rengasti Suomen ensimmäiset merikotkan poikaset vuonna 1917 Getassa ja perusti Signilskärin lintuaseman vuonna 1927. Johannes-kotkan pesä valittiin mukaan tutkimukseen, koska näin tarjoutui tilaisuus saada aineistoa Sottungassa sijaitsevan Kasbergetin tuulivoimalaitoksen mahdollisista vaikutuksista Johanneksen liikkumiseen.

Cilla. Sami Lyytinen, Christa Granroth, Kari Lehtivaara ja Jouko Högmander kiinnittivät 28.6.2011 lähettimen Kemiönsaaren länsireunalla, Gullkronan selän tuntumassa olevassa merikotkan pesässä kasvaneelle naaraspoikaselle. Tämä nimettiin WWF:n järjestämässä nimikilpailussa Cillaksi. Nimeä ehdotti Satu Metsola, ja se on johdettu merikotkan tieteellisestä nimestä Haliaeetus albicilla. Cilla-kotkan pesä valittiin tutkimukseen, koska Kemiönsaari on tuulivoiman kehittämisen edelläkävijöitä. Siellä on jo toiminnassa kolme tuulivoimalaa Högsåran saarella ja useita kymmeniä on suunnitteilla pääsaarelle.

Eetu. Sven Nordqvist, Toni Laaksonen ja Jouko Högmander kiinnittivät 22.6.2011 lähettimen Uudenkaupungin saaristossa olevassa merikotkan pesässä kuoriutuneelle koiraspoikaselle, joka nimettiin WWF:n järjestämässä nimenehdotuskilpailussa Eetuksi. Nimeä ehdotti Satu Metsola, ja se on johdettu merikotkan tieteellisestä nimestä Haliaeetus albicilla. Eetu-kotkanpojan pesä valittiin tutkimukseen, koska se sijaitsee eteläisellä Selkämerellä, joka on tärkeää kotkien pesimäaluetta, ja josta kulkee kotkien muuttoreitti. Alueen tuuliolot suosivat myös tuulivoimaloiden rakentamista.

Aava. Neljäs uusi lähetin kiinnitettiin 28.6. Mustasaaren Raippaluodossa kuoriutuneelle naaraspoikaselle, joka sai nimekseen WWF:n järjestämässä nimenehdotuskilpailussa Aava. Nimeä ehdottivat Sinikka Junno, Pia Harju ja Elina Kuusisto. Aava-kotkan seurannan toivotaan täydentävän kesästä 2009 lähtien seurattujen neljän yksilön tuottamaa aineistoa Vallgrundin tuulivoimasuunnitelman toteutuessaan aiheuttamista potentiaalisista riskeistä alueen tiheälle merikotkakannalle. Lähettimen kiinnittivät vuoden 2009 tapaan Juhani Koivusaari ja Timo Lumme.

Yksilö Aluerengas Vuosirengas Lähetin Sukupuoli Paino Pesä nimi
Johannes E-23255 D224 105682 Koiras 4,0 kg Sottunga 1
Cilla E-23838 D309 105681 Naaras   Kemiönsaari 1
Eetu E-21474 D308 105680 Koiras   Uusikaupunki 1
Aava E-24372 ei ole 33210 Naaras 4,0 kg Raippaluoto 2

Kotipiirit 2011

Johannes. Johanneksesta saatiin 1 237 GPS-paikannusta jaksolla 21.6.–13.10., jolloin Johannes oleskeli kotipiirissään. Lähettimen ohjelmoinnin mukaan mainittuna aikana olisi voitu saada 1 656 paikannusta, joten paikannusten onnistumisprosentti oli 74. Satelliittihavaintojen mukaan Johannes kävi ensimmäistä kertaa yli 50 m päässä pesästä jo 27.6., mutta sadan metrin raja rikkoutui varmasti vasta 11.7. Ensimmäinen havainto yli kilometrin päästä saatiin 28.7. ja viiden kilometrin raja ylittyi 20.8. Etäisimmillään Johannes ulotti kiertelynsä syyskuun alussa 24 km päähän Föglön eteläosiin ja 16 km päähän Kumlingeen, mutta palasi aina takaisin Sottungaan. Johanneksen paikannukset tulivat kesä–heinäkuussa 1,5 km², elokuussa 176 km², syyskuussa 600 km² ja lokakuun alkupuoliskolla 219 km² laajuiselta alueelta. Johanneksen kotipiirin laajuus oli 21.6.–13.10. kokonaisuudessaan 748 km². Kahdeksana eri päivänä Johannes kävi satelliittipaikannusten mukaan alle 300 m päässä Sottungan Kasbergetin tuulivoimalasta.

Cilla. Jaksolla 28.6.–17.10., jolloin Cilla kierteli kotipiirissään, 1 390 ohjelmoidusta GPS-paikannuksesta onnistui 902 eli 66 %. Cillasta saatiin ensimmäinen paikannus yli sadan metrin päästä pesästä 22.7.; kilometrin raja rikkoutui 30.7. ja viiden kilometrin vasta 31.8. Cilla teki 25.–26.9. runsaan vuorokauden aikana yli 20 km pituisen kierroksen Kemiönsaaren keskustan lähistölle. Cillan paikannukset tulivat kesä–heinäkuussa 2,8 km², elokuussa 14 km², syyskuussa 211 km² ja lokakuun alkupuoliskolla 44 km² laajuiselta alueelta. Cillan kotipiirin laajuus oli 28.6.–17.10. kokonaisuudessaan 250 km² eli vain kolmanneksen verran Johanneksen kotipiiristä.

Eetu. Eetu oleskeli kotipiirissään 22.6.–13.10. Jaksolle ohjelmoiduista 1 427 GPS-paikannuksesta onnistui vain 743 eli 52 %, joka on projektissa käytettyjen yhdeksän lähettimen huonoin onnistumisprosentti ensimmäisten kuukausien aikana. Ensimmäinen paikannus yli sadan metrin päästä pesästä saatiin 20.7. eli suunnilleen samaan aikaan kuin muistakin vuoden 2011 satelliittimerikotkista. Sen jälkeen Eetu pysytteli vain muutaman sadan metrin päässä pesästään aina 5.9. saakka, jolloin se käväisi yli 10 km päässä pesältään. Eetun kotipiiri oli pienempi kuin muilla kesän 2011 nuorilla satelliittikotkilla: paikannukset tulivat sekä kesä–heinäkuussa että elokuussa alle yhden neliökilometrin, syyskuussa 28 km² ja lokakuun alkupuoliskolla 128 km² laajuiselta alueelta. Eetun kotipiirin laajuus oli 22.6.–13.10. kokonaisuudessaan vain 189 km².

Aava. Aavasta saatiin 1 077 GPS-paikannusta jaksolla 28.6.–7.10., jolloin Aava oleskeli kotipiirissään Raippaluodossa ja Björkössä. Ohjelmoinnin mukaan mainittuna aikana olisi voitu saada 1  219 paikannusta, joten paikannusten onnistumisprosentti oli 88 eli erittäin hyvä kuten oli myös kaikilla kesällä 2009 Merenkurkussa käytetyillä lähettimillä. Satelliittihavaintojen mukaan Aava kävi 25.7. ensimmäistä kertaa yli sadan metrin päässä pesästä. Ensimmäinen havainto yli kilometrin päästä saatiin 2.9. ja viiden kilometrin raja ylittyi 30.9.–1.10., jolloin Aava pistäytyi Raippaluodon itärannalla lähellä Alskatinsalmen siltaa. Tämän jälkeen Aava teki 2.–3.10. pitkän kiertomatkan Björkön pohjoisosaan, yli 15 km päähän pesästä. Juuri ennen siirtymistään mantereelle Aava koukkasi 6.–7.10. Raippaluotoon suunnitellun tuulipuistoalueen kautta uudelleen Björkön alueelle ja lähti sitten 8.10. aamulla lentämään yli Alskatinsalmen. Aavankin paikannukset tulivat sekä kesä–heinäkuussa että elokuussa alle neliökilometrin, syyskuussa 19 km² ja lokakuun alkupuoliskolla 220 km² laajuiselta alueelta. Aavan kotipiirin laajuus oli 28.6.–7.10. kokonaisuudessaan 220 km².

Kesän 2013 satelliittimerikotkat

Kesällä 2013 valjastettiin kahdelle merikotkanpoikaselle Microwaven valmistama aurinkopaneelilla toimiva GPS-Argos satelliittilähetin. Lähettimet oli hankittu Hilkka-kotkan lähettimen tapaan WWF:n merikotkatyöryhmän työssä aikanaan mukana olleen helsinkiläisen lintuharrastajan Markku Nygårdin Suomen luonnonsuojeluliiton kotkiensuojelurahastolle antaman testamenttilahjoituksen turvin. Uudet satelliittikotkat saivat WWF:n järjestämän nimikilpailun voittajina seurantanimikseen Tyrsky ja Tyyni.

Tyrsky. Tälle Kokemäellä varttuneelle merikotkan poikaselle, joka mittojen mukaan määritettiin todennäköiseksi koiraaksi, kiinnitettiin satelliittilähetin 19.6.2013. Tehtävän suoritti WWF:n maastoryhmä, johon kuuluivat Jouko Kivelä, Seppo Keränen ja Sven Nordqvist.

Tyyni. Paraisilla kuoriutunut Tyyni, joka määritettiin naaraaksi, sai satelliittilähettimen selkärepukseen 27.6. Tässä valjastusoperaatiossa olivat mukana Jouko Kivelän lisäksi Teemu Honkanen, Toni Laaksonen ja Sven Nordqvist.

Yksilö Aluerengas Vuosirengas Lähetin Sukupuoli Paino Pesä nimi

Tyrsky

E-21819

F344

33211

Koiras

 

Kokemäki 1

Tyyni

E-22735

F773

33212

Naaras

 

Parainen 1

Luontotietoa tuulivoimatuotannon suunnitteluun Satakunnassa -hankkeen (LTSS) satelliittiimerikotkat 2013 (teksti: Asko Ijäs)

Lähettimet asennettiin linnuille osana Satakunnassa vuosien 2009–2014 aikana toteutettavaa Luontotietoa tuulivoimatuotannon suunnitteluun Satakunnassa -hanketta (LTSS), jonka avulla pyritään tuottamaan perustietoa Satakunnan alueen luonnosta erityisesti tuulivoiman lisärakentamista ja sen luontovaikutusten arviointia silmällä pitäen. Hankkeen keskeisiä rahoittajia ovat Euroopan aluekehitysrahasto, Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä yksityiset tuulivoima-alan toimijat.

Fiia. Satelliittilähetin asennettiin 6.6.2013 merikotkanuorukaiselle Rauman mantereen puoleiselta pesältä. Fiia sai nimensä maakuntalehti Länsi-Suomessa kesällä 2013 olleen nimikilpailun perusteella. Kaikkiaan noin 20 hyvästä vaihtoehdosta merikotka päädyttiin nimeämään Fiiaksi, joka nimenä henkii vanhaa raumalaista kulttuuriperintöä ja saaristolaiskulttuuria. Asentamishetkellä Fiia oli ensimmäinen Satakunnassa satelliittiseurantaan otettu merikotka.

Auli. Aulin synnyinpaikka sijaitsee Satakunnan keskiosissa Porin ja Luvian rajamailla. Lähetin asennettiin linnulle 9.6.2013 tavoitteenaan antaa lisätietoa erityisesti Satakunnan keskiosiin suunniteltujen tuulivoimahankkeiden linnustovaikutusten arvioinnin tueksi. Lintu ristittiin lähettimen asentamisen yhteydessä Auliksi pesän alkuperäisen löytäjän mukaan.

Tulva. Satakunnan kolmas satelliittimerikotka saatiin seurantaan 17.6.2013, kun lähetin asennettiin merikotkan pesäpoikaselle Merikarvian pohjoisosassa. Seurantaan otettu merikotka arvioitiin mittojen perusteella ilmeisesti koiraaksi. Linnulle annettiin kutsumanimi Tulva lähes koko Pohjois-Satakunnan aluetta keväällä 2013 vaivanneiden suurtulvien mukaan. Myös Tulvan synnyinalueelle on viime vuosien aikana suunniteltu useita laajoja tuulivoimahankkeita ja kerätyn aineiston toivotaan tästä syystä helpottavan merikotkien huomioon ottamista niiden suunnittelussa.

Yksilö Aluerengas Vuosirengas Lähetin Sukupuoli Paino Pesä nimi

Tulva

E-23542

F343

105831

(Naaras)

 

Merikarvia

Auli

E-24683

 

105832

(Naaras)

 

Viasvesi
Fiia

E-24680

  105833 (Naaras)   Kuolimaa

Kotipiirit 2013

Tyrsky. Tyrskystä saatiin kaikkiaan 1072 paikannusta jaksolla 19.6.–23.9., jolloin Tyrsky oleskeli kotipiirissään. Satelliittihavaintojen mukaan Tyrsky kävi ensimmäisen kerran yli 100 metrin päässä pesältään 11.7. Yhden, kahden ja viiden kilometrin rajat ylittyivät 1.8., 12.8. ja 15.8. Ennen poistumistaan kotipiiristään Tyrsky kävi 3.–4.9. 13 kilometrin päässä pesältä. Jos mukaan otetaan havainnot jaksolta, joka alkoi 11.7., jolloin Tyrsky varmasti oli käynyt poissa pesästä, ja päättyi 23.9., jonka jälkeen Tyrsky ei enää palannut pesän lähistölle, kotipiirin laajuudeksi saadaan 120 km² (n = 797). Kyseisen jakson havainnoista 90 % mahtuu vain 3,3 km² (n = 717) suuruisen alueen sisälle. Vain 5 % jakson havainnoista on tullut yli kahden kilometrin päästä pesältä.

Tyyni. Tyynistä saatiin kaikkiaan 869 satelliittipaikannusta aikavälillä 27.6 ja 30.9., jona aikana Tyyni paikannettiin kotipiirinsä alueella. Ensimmäinen havainto yli 100 metrin päästä pesältä rekisteröitiin 24.7. Yli kilometrin etäisyydellä pesästä Tyyni vieraili ensimmäisen kerran 20.8.; kymmenen kilometrin raja rikkoutui 29.8. Tyyni kierteli 24.–27.9. jo yli 20 km päässä pesältä, mutta palasi vielä takaisin pesälle. Vasta 30.9. Tyyni jätti kotipiirinsä lopullisesti. Tyynin kotipiirin laajuus jaksolla 24.7.–29.9. oli 226 km² (n = 588). Jos mukaan otetaan lähimpänä pesää olevat 90 % paikannuksista, saadaan näin määritellyn keskeisen kotipiirin laajuudeksi 10,6 km² (n = 529). Jakson havainnoista 14 % tuli yli kahden kilometrin päästä pesältä.

LTSS projektin merikotkien kotipiirit 2013

Tulva. Tulvasta saatiin kaikkiaan 794 GPS-paikannusta aikavälillä 17.6.–30.9., jolloin Tulva viipyi kotipiirissään. Tulva kävi satelliittihavaintojen mukaan ensimmäistä kertaa yli 100 m päässä pesästä 17.7. Sen jälkeen Tulva pysytteli edelleen aivan pesän tuntumassa, sillä ensimmäinen paikannus yli 500 m päästä saatiin vasta 10.8., jolloin se ulotti lentonsa saman tien yli 4 km päähän. Tulvan ainoa pitkä päivälenkki, jolta se palasi pesän tuntumaan, tapahtui 25. 9. ja ulottui 14 km etäisyydelle pesästä. GPS-paikannuksia ei saatu 30.9. jälkeen pariin viikkoon, mutta Tulva oli Doppler-paikannuksen mukaan varmasti kotipiirissään vielä 11.10. Seuraavat GPS-havainnot saatiin 13.10., jolloin Tulva oli jo 30 km kotipiiristään matkalla kohti etelää, joten kotipiiristä lähdön ajankohta on melko tarkkaan tiedossa. Tulvan kotipiirin laajuus jaksolla 17.7.–30.9., jolta GPS-paikannuksia on käytettävissä, oli 160 km² (n = 515). Jos mukaan otetaan lähimpänä pesää olevat 90 % paikannuksista, saadaan näin määritellyn keskeisen kotipiirin laajuudeksi vain 6,4 km² (n = 463). Jakson havainnoista 20 % tuli yli 2 km päästä pesästä.

Auli. Aulista rekisteröitiin 977 GPS-paikannusta aikavälillä 9.6.–9.9., jolloin se oleskeli kotipiirissään. Satelliittihavaintojen mukaan Auli kävi 100 m päässä pesästään ensimmäisen kerran 29.6. ja 500 m raja ylittyi jo seuraavana päivänä. Kilometrin päästä pesästään Auli paikannettiin 16.7., viiden kilometrin 23.7. ja kymmenen kilometrin 6.8. Ennen kuin Auli lähti lopullisesti kotipiiristään 9.9., se teki kolme pitkää partiomatkaa 72 km (23.–24.8.), 20 km (30.8.) ja 55 km (3.–4.9.) päähän pesästään. Kaikkien näiden kaukolentojen jälkeen satelliitti löysi Aulin vain muutaman sadan metrin päästä pesästään. On makuasia, koska katsotaan Aulin jättäneen kotipiirinsä. Jos raja vedetään heti ensimmäisen pitkän partiolennon kohdalle, Aulin kotipiirin laajuudeksi jaksolla 29.6.–23.8. saadaan 67 km² (n = 584). Jos mukaan otetaan vain lähimpänä pesää olevat 90 % jakson paikannuksista, saadaan näin määritellyn keskeisen kotipiirin laajuudeksi vain 1,5 km² (n = 525). Jakson havainnoista 2 % tuli yli 2 km päästä pesästä.

Fiia. Fiiasta tallennettiin 527 GPS-paikannusta jaksolla 6.6.–27.7., jolloin Fiia oleskeli kotipiirissään. Fiia paikannettiin 100 m päässä pesästään ensimmäisen kerran 20.6. ja 500 m päässä 27.6. Kilometrin rajapyykki ylittyi 4.7. ja 20.7. Fiia vieraili jo 14 km päässä pesältään. Fiia oli vielä lähtöpäivänsä (27.7.) aamuna kotipiirinsä keskustassa, mutta iltaan mennessä taivalta oli jo taittunut 130 km. Fiian kotipiirin kokonaislaajuus jaksolla 20.6.–27.7. oli 58 km² (n = 406). Jos mukaan otetaan lähimpänä pesää olevat 90 % paikannuksista, keskeisen kotipiirin laajuudeksi jää vähäiset 0.6 km² (n = 365). Jakson havainnoista vain 2 % tuli yli 2 km päästä pesästä. Fiian kotipiiristä saaduista havainnoista ei suojelusyistä julkaista karttaa.

Muita satelliiteilla seurattavia merikotkia

 

Sivun vastuuhenkilö: 
Teksti: Pertti Saurola, sivunhallinta: Markus Piha
8.2.2017