LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Petolintu- ja sääksiseuranta

Petolintuseuranta

Petolintuseuranta on pitkäaikaistutkimus, jota koordinoi Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS ja rahoittaa ympäristöministeriö. Petolintuseurannan tavoitteena on seurata haukkojen ja pöllöjen kannankehitystä ja koota tiedot vuosittaisista pesimistuloksista sekä pesäpaikoista. Petolintuseurannan kohdelajeihin kuuluvat kaikki muut petolinnut paitsi maakotka, merikotka, muuttohaukka ja sääksi, joita varten on omat seurantaohjelmat. Maastossa seurannan toteuttavat vapaaehtoistyötä tekevät petolinturengastajat ja -harrastajat..

Petoruutuseuranta ja sen rinnalla yhteenvetoseuranta kokoavat tärkeimmät pesintöjen luvut yhteen. Petolintukantoja seurataan vuosittain eri puolille maata perustetuilla, yhtenäiskoordinaatistoon pohjautuvilla 10 km x 10 km petolinturuuduilla (petoruutuseuranta). Ruuduilta pyritään löytämään joko kaikkien niillä pesivien petolintujen pesät ja reviirit tai seuranta kohdistetaan vain joihinkin tiettyihin lajeihin. Seurantateho pyritään pitämään vuosittain samana. Petoruutuseuranta tuottaa tietoa lajien kannankehityksestä.

Yhteenvetoseurannassa kootaan reviiri- ja pesimistiedot, sisältäen pesien muna- ja poikasmäärät. Näistä tiedoista lasketaan haukkojen ja pöllöjen vuotuiset pesimistulokset (= poikasmäärä aloitettua pesintää kohden).

Petolintuseuranta aloitettiin 1982. Pitkän aikasarjan tiedot haukkojen ja pöllöjen kannankehityksestä ovat keskeisessä osassa arvioitaessa lajien uhanalaisuutta ja suojelun tarvetta. Kerätty aineisto osoittaa, että joidenkin petolintujemme kanta on tällä hetkellä alamäessä. Petolinnut ovat monessa suhteessa tärkeitä ympäristömme tilan indikaattoreita. Petolinnut ovat ravintoketjujen huipulla ja pesäpaikkojensa suhteen vaateliaita, joten monet ympäristömuutokset heijastuvat pian juuri petolintukannoissa. Elohopean ja kloorattujen hiilivetyjen aiheuttamat uhat havaittiin aikanaan juuri petolintukantojen kehityksestä. Viime aikoina mm. kanahaukka on ymmärretty sateenvarjolajiksi ja sen pesämetsien suojelun nähdään vaikuttavan suotuisasti muiden lajien suojeluun.

Vuonna 2019 petolintuseurannassa tarkastettiin 35 627 haukan ja pöllön pesäpaikkaa. Petoruutuaineistoa kertyi 114 tutkimusruudulta. Petolintuseurannan tuloksia julkaistaan vuosittain Linnut-vuosikirjassa (BirdLife Suomi).

Sääksiseuranta

Sääksiprojekti on vakuuttava esimerkki rengastajien työstä Suomen luonnon hyväksi. Sääksikantojen maailmanlaajuinen romahdus tiedostettiin 1960-luvun lopussa. Vuonna 1971 Suomen rengastajat ottivat sääksen erityisseurannan kohteeksi, minkä jälkeen lähes kaikki Eläinmuseon tietoon tulleet sääksenpesät (arviolta 90 % pesinnöistä) on tarkastettu vuosittain. Vuonna 2019 todettiin asutuiksi 1 160 sääksireviiriä, joilta varmistettiin 938 aloitettua pesintää. Poikasia tuotti 886 pesää.

Pesäpaikan tarkastuksen ja poikasten rengastuksen lisäksi rengastajat ovat tehneet havaintoja sääksien saalistusvesistä ja saaliskaloista sekä keränneet talteen pesistä löytyneet kuoriutumattomat munat ja kuolleet poikaset myrkkyanalyysejä varten.

Jo sääksiprojektin alkuaikoina todettiin pesäpuiden puutteen olevan - ympäristömyrkkyjen ja vainon lisäksi - vakava uhka Suomen sääksikannalle. Ainoa keino yrittää torjua tätä tehometsätaloutemme aiheuttamaa uhkatekijää on tekopesien rakentaminen, johon sääksirengastajat ovatkin uhranneet runsaasti aikaa ja varojaan. Tällä hetkellä lähes puolet Suomen tunnetuista sääksipareista pesii tekopesässä! Tehokkaan tekopesien rakentamisen, muutonaikaisen vainon vähenemisen ja myrkkykuorman keventymisen vuoksi Suomen sääksikannan kehitys on ollut suotuisa: keskimääräinen pesimistulos on ollut hyvä ja kanta on vuosi vuodelta hieman voimistunut. Sääksiseurannan tuloksia julkaistaan vuosittain Linnut-vuosikirjassa (BirdLife Suomi).

Seurannassa mukana oleviin sääksen pesäpuihin on kiinnitetty rauhoitustaulu. Jos löydät sääksen pesäpuun, jossa ei ole rauhoitustaulua, lähetä viesti ja mahdollisimman tarkka tieto pesän sijainnista suoraan rengastustoimistoon tai museon palautelomakkeella.

 

Sivun vastuuhenkilö: 
Juha Honkala
17.12.2020