LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Mehiläishaukkojen satelliittiseuranta

Tiedot suomalaisten mehiläishaukkojen muuttoreiteistä ja talvehtimisalueista ovat puutteellisia, sillä rengaslöytöjä mehiläishaukoista on saatu melko vähän. Muuton ja talvehtimisen ohella myös haukkojen liikkeistä Suomen pesimäalueilla tiedetään kovin vähän. Avoinna oleviin kysymyksiin etsitään vastauksia tutkimusprojektissa, jota johtaa Patrik Byholm (Ammattikorkeakoulu Novia). Projektissa ovat yhteistyökumppaneina mukana Jari Valkama (Luonnontieteellinen keskusmuseo) ja Vincenzo Penteriani (Estación Biológica de Doñana, C.S.I.C., Espanja). Lue lisää taustasta »

Satelliittimehiläishaukka Roosa lähettimensä kanssa. Kuva: Annika Rossi

Rahoitus:
 

Satelliittimehiläishaukat

Kartat aukeavat yksilön nimeä klikkaamalla

Parhaillaan seurannassa olevat linnut
Päivi

Päivi sai lähettimensä pesänsä lähistöllä Vesilahdella 13.8.2013. Pariskunnan koiras oli liian arka pyydystettäväksi. Pesässä kasvoi kaksi potraa poikasta.

Seurannasta poistuneet linnut
Aarne Aarne on kuudes aikuinen mehiläishaukka, jolle on asennettu satelliittilähetin. Tämä tapahtui Vöyrillä Pohjanmaalla 24.7.2012. Aarne kohtasi kaikesta päätellen nopean kuoleman Keski-Afrikan tasavallan sademetsässä vuoden 2014 huhtikuun lopussa, jolloin lähetin kerralla lakkasi lähettämästä tietoa.
Annika

Pirkanmaalainen Annika valjastettiin 5.8.2011 pesänsä lähistöltä Hämeenkyrössä. Mikon puoliso.

Hans Toinen kahdesta poikasesta Jurvalaisessa mehiläishaukanpesässä Etelä-Pohjanmaalla. Hansille asennettiin satellittilähetin 2.8.2012. Koska Hansin lähetin äkillisesti hiljeni Kongon sademetsässä v. 2014 maaliskuun lopussa, linnun elämä silloin todennäköisesti loppui, kenties sairauden tai saalistuksen seurauksena.
Jaana Toinen Joukon kahdesta poikasesta valjastettiin 28.7.2011. Jaana kuoli kevätmuutolla 2015 Länsi-Saharassa.
Jouko

Satakuntalainen mehiläishaukkakoiras Jouko valjastettiin pesänsä lähellä 28.7.2011 Laviassa. Pariskunnan naaras osoittautui liian araksi pyydystettäväksi.

Kari

Kari sai kunnian olla ensimmäinen suomalainen pesivä mehiläishaukka, jolle asennettiin yhdistetty gps-paikannin/Argos satelliittilähetin aamupäivällä 27.7.2011 Karin kotireviirillä Jurvassa Etelä-Pohjanmaalla. Tiinan entinen puoliso, joka kuitenkin kuoli Afrikan sademetsään tammikuussa 2013.

Kirsi

Ainoa poikanen kristiinankaupunkilaisessa mehiläishaukanpesässä Pohjanmaalla. Kirsille asennettiin satelliittilähetin aamupäivällä 10.8.2012. Valitettavasti Kirsi kuoli metsästäjän luoteihin Nigeriassa marraskuun 2012 puolivälissä.

Lars

Närpiöläisen mehiläishaukkapariskunnan ainoa poikanen valjastettiin 11.8.2011. Sekä Lars että ainakin sen isä edustavat mehiläishaukan harvinaista mustaa värimuotoa.

Mikko Pirkanmaalainen Mikko valjastettiin 5.8.2011 pesänsä lähistöltä Hämeenkyrössä. Annikan puoliso.
Piff

Karin ja Tiinan poikanen. Valjastettiin lähettimellä 6.8.2011. Piffin lähetin hiljeni kevättalvella 2012 Päiväntasaajan Guinean sademetsässä. Koska lähetin ei ole herännyt eloon, on jokseenkin selvää, että Piff silloin kohtasi kuolemansa.

Puff

Karin ja Tiinan poikanen. Valjastettiin lähettimellä 6.8.2011. Kuoli Mauritanian hiekkadyyneillä toukokuussa 2013 kevätmuutolla.

Roosa

Toinen Annikan ja Mikon poikasista. Valjastettiin 5.8.2011. Lennettyään Hämeenkyröstä Afrikkaan talvehtimaan, Roosan lähetin hiljeni kongolaisessa sademetsässä lopputalvella 2012. Lähettimen jatkuvasta hiljaisuudesta päätellen Roosa poistui silloin elävien mehiläishaukkojen joukosta.

Tiina

Tiina valjastettiin lähettimellä aamupäivällä 27.7.2011 sen kotireviirillä Jurvassa Etelä-Pohjanmaalla. Tiina pariutui kesällä 2013 uuden koiraan kanssa edellisen kumppanin Karin kuoltua. Tällöin Tiina myös pyydystettiin uudestaan jolloin se sai uudenlaisen lähettimen joka kuitenkin toimittaa paikannustietoja ainoastaan pesimisreviirille pystytetyn antenniverkoston välityksellä. Näin ollen Tiinan liikkeistä karttuu tietoa vasta kun haukkanaaras toivon mukaan palaa reviirilleen tulevina kesinä.

Lasse

Suomen ensimmäinen, erillisessä hankkeessa vuosina 2010-2011 seurannassa ollut kokemäkeläinen mehiläishaukka. Tämä uusi luku suomalaisen lintutieteen historiaan kirjoitettiin Kokemäellä 9.8.2010, kun rengastajat Jouko Kivelä ja Risto Vilen asensivat pesivälle mehiläishaukkakoiraalle satelliittilähettimen.

Taustaa: mehiläishaukkojen satelliittiseuranta

Tiedot suomalaisten mehiläishaukkojen muuttoreiteistä ja talvehtimisalueista ovat puutteellisia, sillä rengaslöytöjä mehiläishaukoista on saatu melko vähän. Rengaslöytöjen perusteella kuitenkin oletetaan, että meikäläiset mehiläishaukat muuttavat talvehtimisalueilleen Afrikkaan joko Välimeren poikki Italian ja Maltan kohdalta tai itäistä reittiä Mustanmeren ja Israelin kautta. Talvehtimisalueiden tiedetään sijaitsevan päiväntasaajan seudulla, mutta haukkojen liikkeistä näillä alueilla ei juuri ole saatu tietoa. Muuton ja talvehtimisen ohella myös haukkojen liikkeistä täällä Suomen pesimäalueilla tiedetään kovin vähän.

Jotta mehiläishaukkojen liikkumis- ja muuttoekologiasta saataisiin parempaa tietoa, on vuodesta  2011 alkaen asennettu satelliittilähetin lähes 40:lle mehiläishaukalle Länsi-Suomessa. Lähettimien avulla haukkojen liikkeistä saadaan tarkat gps-paikannukset ennalta määrätyn ohjelmoinnin mukaisesti. Lähettimien paino on 22–27 g, ja ne saavat energiansa aurinkopaneelin kautta. Hyvällä onnella lähetin voi säilyä toimintakunnossa jopa 3–5 vuotta. Osa lähettimillä varustetuista linnuista on seurattavissa tällä verkkosivulla.

Patrik Byholm
etunimi.sukunimi@novia.fi

Jari Valkama
etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Närpiöläisen poikasen Larsin isä. Kuva: Daniel Burgas Mehiläishaukka Kari. Kuva: Daniel BurgasKuva: Annika Rossi

 

Mehiläishaukka Gilda

Niiden mehiläishaukkojen lisäksi, joiden edesottamuksia on jo voitu seurata verkkosivuillamme, valjastimme viime kesänä myös joukon muita haukkoja satelliittilähettimillä. Näiden liikkeitä emme ole julkaisseet, mutta nyt on paljastunut sen verran erikoinen tarina, että kerromme sen tässä. Nuorelle mehiläishaukkanaaraalle Gildalle, Mikon ja Annikan tämän vuoden tyttärelle, asennettiin satelliittilähetin pariskunnan pesällä Hämeenkyrössä elokuun alussa. Kirsin ja Hansin tavoin Gilda aloitti syysmuuttonsa syyskuun puolivälissä. Vaikka Gilda viipyi matkalla hieman pidempään kuin muut mehiläishaukat, lintu onnistui ylittämään Saharan, minkä jälkeen se saapui vihreälle Sahel-vyöhykkeelle Maliin ja Nigeriin marraskuun alussa. Tämän vuoksi edellytykset onnistuneelle talvehtimiselle Afrikan mantereella vaikuttivat olevan melko hyvät. Mutta kun tutustuimme marraskuun 9. päivän koordinaattipakettiin, heräsi epäilys, että kaikki ei sittenkään ollut kunnossa. Marraskuun 6. päivän jälkeen Gilda oli paikannustietojen mukaan pysynyt liikkumattomana Dessan kylässä Nigerjoen varrella Tillabérin maakunnassa noin 250 km Nigerin pääkaupungista Niameysta luoteeseen. Oliko Gilda kuollut?

Pitkään meidän ei tarvinnut pohtia Gildan kohtaloa. Päivän sähköpostisadossa oli kaksikin viestiä, jotka vahvistivat epäilyksemme, toinen Nigerin vesi- ja ympäristöministeriön riista- ja linnustonsuojeluasioista vastaavalta virkamieheltä Ali Laoual Abaganalta, toinen Tillabérin maakunnan alueellisen ympäristöhallinnon riista-asioiden johtajalta Mohamadou Souley Seinilta. Heidän antamien tietojen mukaan Gilda oli löytynyt huonossa kunnossa Dessan lähistöltä, minkä jälkeen haukka oli otettu huostaan. Kaikesta huolimatta 9.11. haukka kuoli. Ilmeisesti matka Saharan yli oli ollut sen verran rasittava, että nuori mehiläishaukan alku kuoli kun syysmuuton vaativin etappi oli suoritettu. Siihen nähden, että Saharan etelänpuolisesta Afrikasta on ilmoitettu vain 25 rengaslöytöä sen jälkeen kun Suomen rengastustoiminta aloitettiin 1913, tämä tapahtumaketju on tärkeä lisä siihen tietopohjaan, joka tarvitaan kun yritetään ymmärtää, mitkä tekijät säätelevät suomalaista mehiläishaukkakantaa. Samalla se on myös mainio esimerkki siitä mitkä mahdollisuudet lintujen satelliittiseuranta ja internet yhdessä antavat uusien eri maiden välisten kontaktien solmimiseen. Hyvät kontaktit taas ovat perusedellytys kansainvälisen linnustonsuojelun onnistumiselle. Gilda ei kuollut turhaan!

Sivun vastuuhenkilö: 
Markus Piha
1.2.2017