LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Maaperäeläimet

Tällä sivulla kuvataan maaperäeläimiä, joita voidaan kerätä ja tutkia yleisimmin käytetyllä keräysmenetelmällä kuivasuppilolla eli funnelilla. Ohjeita karikenäytteiden keräämiseen ja funnelin rakentamiseen löydät Lähetä karikenäyte -sivulta. Menetelmällä saadaan eroteltua pienet (0,1-0,5mm) maaperäläimet karikkeesta, mutta menetelmä ei kuitenkaan sovellu hyvin pienten (<0,1mm kuten alkueliöt, karhukaiset) tai suurten (> 0,5mm kuten lierot) eläinten keräykseen, vaan näille on omat keräysmenetelmänsä. Monia mielenkiintoisia eläinryhmiä kuitenkin saadaan kerättyä funnelilla ja niiden mikroskopointi voi alkaa! Suurimpia eläimiä voit nähdä karikkeen seassa paljain silmin tai käyttämällä suurennuslasia tai luuppia.

Alla olevassa tekstissä eläinryhmien nimet on suomen kielen lisäksi mainittu myös latinaksi ja englanniksi, sillä näitä voi käyttää esimerkiksi internetin kuvahauissa.

 

Maaperäpunkit

Maaperässä elää runsas joukko maaperäpunkkeja (Acari, soil mites), jotka myös ovat yksi runsaimmista maaperäeläinryhmistä - niitä elää Suomen metsissä neliömetrillä jopa 300 000 yksilöä ja 60 lajia. Suurimmat maaperäpunkkiryhmät ovat sammalpunkit (Oribatida, moss mites) ja petopunkit (Mesostigmata, predatory mites). Punkit kuuluvat hämähäkkieläimiin, ja niillä on kahdeksan jalkaa. Punkeilla on kaksiosainen ruumis, joka on osittain sulautunut yhteen ja näin ollen näyttää yksiosaiselta. Tuntosarvet puuttuvat samoin kuin siivet.

 Sammalpunkeilla on pallomaisen ruumiin alla lyhyet raajat. Sammalpunkkien pintaa peittää kova kuori (kutikula), jonka väri vaihtelee keltaisesta ruskeaan ja/tai mustaan, pinta on usein hyvin kiiltävä. Sammalpunkit ovat pieniä (0,1-1 mm) eläimiä, jotka syövät sienirihmastoa, bakteereja ja lahoavaa kasviainesta. Sammalpunkkeja tunnetaan Suomesta 350 lajia, maailmanlaajuisesti noin 11 000 lajia.

Sammalpunkki. Kuva: LUOMUS / Riikka Elo Sammalpunkki. Kuva: LUOMUS / Riikka Elo

Petopunkit ovat sammalpunkkeja suurempia (1-3 mm). Ne käyttävät ravintonaan muita maaperäeläimiä kuten sammalpunkkeja, hyppyhäntäisiä ja sukkulamatoja. Petopunkit ovat usein väritykseltään keltaisen oransseja ja ruumiinmuodoltaan päärynämäisiä tai kilpimäisiä. Petopunkeilla on pitkät jalat sekä leukaraajat eli pedipalpit, joita ne käyttävät saalistuksessa. Petopunkkeja tunnetaan Suomesta 450 lajia, maailmanlaajuisesti noin 8000 lajia.

Petopunkki. Kuva: LUOMUS / Riikka Elo Petopunkki. Kuva: LUOMUS / Riikka Elo

Näiden lisäksi maaperässä elää myös vähäisissä määrin muita punkkiryhmiä kuten samettipunkkeja (Prostigmata) ja mätäpunkkeja (Astigmata), joita kuitenkin tavataan yleisemmin kasvillisuudessa, kasvien varsilla kipittelemässä. Joissa ja järvissä elää vesipunkkeja, jotka nimensä mukaisesti elävät vain vedessä.  Näiden punkkiryhmien tarkkaa lajimäärää ei tiedetä.

Samettipunkki. Kuva: LUOMUS / Riikka Elo Puutiainen. Kuva: LUOMUS / Riikka Elo

Maaperäpunkit ovat siis maaperän hajottajia eli ne ovat niin sanotusti hyötypunkkeja. Toisinaan maaperässä voi törmätä myös puutiaisiin (Ixodes, ticks), jotka ovat loisia. Puutiaisia ei kuitenkaan lasketa maaperäpunkeiksi, sillä ne esiintyvät pääosin kasvillisuuden seassa, jossa ne odottavat ohikulkevaa eläintä imeäkseen siitä verta ravinnokseen. Epäsuotuisissa olosuhteissa, kuten kuivalla, kuumalla tai kylmällä ilmalla puutiaiset kaivautuvat maaperän suojaan. Samoin kaikki muodonvaihdokset (muna-toukka-nymfi-aikuinen) tapahtuvat maaperässä. Näin ollen puutiaisia voi päätyä myös karinäytteesseen ja siitä funeliin. Suomesta tunnetaan noin kymmenen puutiaislajia, mutta näistä vain kaksi lajia on yleisiä ja voivat kiinnittyä myös ihmiseen. Puutiaisen erottaa helposti muista punkkiryhmistä usein punamustan selkäkilven, pisaranmuotoisen ruumiin sekä pitkän imukärsän avulla.

 

Hämähäkit

Hämähäkkejä (Araneae, spiders) elää hyvin monenlaisissa elinympäristöissä kuten maaperän pintakerroksessa, kasvillisuuden seassa, kallioilla ja jopa vesissä. Hämähäkit ovat petoja ja ne saalistavat monia muita selkärangattomia elämiä kuten hyönteisiä. Monet hämähäkkilajit kutovat seittiverkkoja, joissa ne odottelevat verkkoon osuvia hyönteisiä. Osa lajeista saalistaa liikkumalla aktiivisesti, ja tällöin ne juoksentelevat maaperäkarikkeessa ravintoa etsien. Tämän vuoksi hämähäkkejä esiintyy neliömetrillä metsämaata vain muutamia yksilöitä. Hämähäkeillä on kaksiosainen ruumis, kahdeksan jalkaa sekä saalistukseen ja paritteluun erikoistuneet leukaraajat. Suomessa hämähäkit ovat kooltaan 2-20mm (ilman jalkoja). Suomesta tunnetaan noin 650 hämähäkkilajia, maailmanlaajuisesti lähes 48 000.

Hämähäkki. Kuva: ZMUT / Veikko Rinne Hämähäkki. Kuva: LUOMUS / Riikka Elo

Valeskorpionit ja lukit

Maaperässä voi tavata myös valeskorpioneja (Pseudoscorpionida, pseudoscorpion) ja lukkeja (Opiliones, harvestmen), jotka ovat punkkien ja hämähäkkien ohella muita kahdeksanjalkaisia hämähäkkieläimiä. Valeskorpionit tuntee saksikärkisistä pedipalpeista eli leukaraajoista, joita ne käyttävät saalistuksessa, eli ne ovat petoja. Saksiensa takia valeskorpionit näyttävät hieman skorpioneilta, mutta näiltä kuitenkin puuttuu skorpionin myrkkypistin. Lisäksi valeskorpionit ovat hyvin pieniä, noin 1-5 mm. Valeskorpioneilla on pisaranmuotoinen yksiosainen ruumis ja väriltään ne vaihtelevat kellertävästä ruskeaan ja lähes mustaan. Valeskorpionit elävät lahopuiden kuoren alla, puun koloissa, karikkeessa, kivien alla, komposteissa ja eläinten pesissä kuten linnun pesissä ja muurahaiskeoissa. Valeskorpioneja tunnetaan Suomesta 18 lajia, maailman laajuisesti 3400 lajia.

Sammalvaleskorpioni. Kuva: ZMUT / Veikko Rinne Valeskorpioni. Kuva: ZMUT / Veikko Rinne

Lukeilla on yksiosainen ja pallomainen ruumis (2-9 mm), ja usein hyvin pitkät ja ohuet jalat. Useimmat lukkilajit ovat petoja ja liikkuvat saalistaessaan kasvillisuuden seassa ja juoksevat maan pinnallakin, mutta monille kelpaa ravinnoksi lisäksi myös lahoava kasviaines, marjat ja sienetkin. Niitä voi tavata niin metsissä, niityillä, rannoillakin kuin talojen seinilläkin. Parhaiten lukit viihtyvät varjoisissa kosteissa paikoissa. Lukkeja tunnetaan Suomesta 17 laji, maailmanlaajuisesti 6500 lajia.

Rauniolukki. Kuva: ZMUT / Veikko Rinne Metsälukki. Kuva: ZMUT / Veikko Rinne

Tuhatjalkaiset

Tuhatjalkaisiin (Myriapoda, myriapods) kuuluu monimuotoinen joukko eläimiä, joilla on enemmän kuin kahdeksan jalkaa – usein näyttää kuin niillä olisi tuhat jalkaa! Tuhatjalkaisiin kuuluvat juoksujalkaiset (Chilopoda, centipedes), kaksoisjalkaiset (Diplopoda, millipedes), harvajalkaiset (Pauropoda) ja sokkojuoksiaiset (Symphyla). Osa tuhatjalkaisista on kasvinsyöjiä, osa hajottajia ja osa petoja. Tuhatjalkaiset elävät pääosin maaperäkarikkeessa, jossa ne löytävät suojaisia ja kosteita suojapaikkoja – niitä löytääkin usein kivien alta, lahopuun suojista ja myös puiden koloista. Suomen harvajalkset ja sokkojuoksiaset ovat hyvin pieniä (1-8mm), juoksujalkaiset ja kaksoisjalkaiset taas voivat olla muutamasta millistä jopa kuuteen senttiin. 

Suomesta tuhatjalkaisia tunnetaan yhteensä 63 lajia. Näistä valtaosa, 28 lajia, on kaksoisjalkaisia, joilla on kaksi paria kävelyjalkoja jokaista ruumiin jaoketta kohti. Juoksujalkaisilla, joita on Suomessa 21 lajia, on ruumiin jaokkeissaan vai yksi pari jalkoja. Kaksoisjalkaiset ja sokkojuoksiaiset ovat lajimäärältään pienempi ryhmä ja näitä tunnetaan yhteensä 14 lajia. Maailmanlaajuisesti tuhatjalkaisia tunnetaan lähes 15 000 lajia.

Juoksujalkainen. Kuva: LUOMUS / Riikka Elo Kaksoisjalkainen. Kuva: LUOMUS / Riikka Elo

Siirat

Maaperäkarikenäytteistä voi löytää toisinaan myös maasiiroja (Isopoda,woodlice), jos on kerännyt kariketta kosteista paikoista kuten rannoilta, lehtikasoista ja komposteista. Siirat kuuluvat äyriäisiin ja niiden selkäpanssari koostuu jaokkeista. Ruumiinmuodoltaan siirat ovat litteitä ja soikeita, kooltaan 3-20mm. Siiroilla on seitsemän paria kävelyraajoja sekä päässä tuntosarvet.

Suomesta tunnetaan maasiiroja 25 lajia, mutta näistä vain noin kymmenen katsotaan varsinaisesti kuuluvan Suomen luontoon. Muita lajeja tavataan vain kasvihuoneista, jonne ne ovat kulkeutuneet puutarhakasvien mukana ja mahdollisesti siten levinneet myös Suomen luontoon niin sanottuina vieraslajeina. Maasiiroja tunnetaan maailmanlaajuisesti noin 5000 lajia.

Maasiira. Kuva: LUOMUS / Riikka Elo Maasiira. Kuva: LUOMUS / Riikka Elo

Hyppyhäntäiset

Hyppyhäntäiset (Collembola, springtails) ovat yksi runsaimmista maaperäeläinryhmistä ja niitä elää Suomessa neliömetrillä metsämaassa noin 200 000 yksilöä ja 40 lajia. Niillä on kuusi jalkaa, päässä tuntosarvet sekä takaruumiissa hyppyhanko, jolla ne voivat ponkaista karkuun saalistajaa. Hyppyhäntäiset ovat kooltaan 0,5-4 mm, ja niistä suurimmat lajit voikin nähdä paljain silmin ilman mikroskooppia kun maaperäkariketta tutkii lähemmin. Hyppyhäntäiset ovat väriltään harmahtavia tai ruskeita ja ruumiinmuodoltaan pitkulaisia tai pallomaisia. Hyppyhäntäiset ovat maaperän hajottajia, eli ne syövät kuollutta kasviainesta, sienirihmastoa ja bakteereja, leviä ja siitepölyä. Suomessa on hyppyhäntäisiä noin 240 lajia, maailmanlaajuisesti tunnetaan noin 6000 lajia.

Pallohyppyhäntäinen. Kuva: LUOMUS / Riikka Elo Hyppyhäntäinen. Kuva: LUOMUS / Riikka Elo

Muurahaiset

Muurahaiset (Formicidae, ants) ovat monille tuttuja maanpinnan vipeltäjiä. Muurahaiset ovat hyönteisiä, joilla on kaikilla kuusi jalkaa, sekä erilliset ja etu- takaruumis sekä pää. Päässä hyönteisillä on tuntosarvet, jotka muurahaisilla ovat hauskasti polvitaitteiset. Yleisimmin tavattavat muurahaisyksilöt ovat työläisiä, joilla ei ole siipiä. Muurahaisten lisääntyvillä yksilöillä (kuningatar ja koiraat) on siivet. Muurahaiset ovat väriltään mustia, ruskeita, keltaisia tai mustaruskeita, kuten kekomuurahaiset. Suomessa muurahaiset ovat kooltaan 2-20mm. Muurahaiset ovat aitososiaalisia hyönteisiä, jotka toimivat yhteistyössä lajitoveriensa kanssa. Jotkin lajit rakentavat suuria muurahaiskekoja havunneulasista, lehtiruodista, ja muusta kasvimaterialista sekä hiekasta ja kivistä. Muurahaiskeoissa on selkärangattomille eläimille sopiva pienilmasto, eli sopiva lämpötila ja kosteus, jolloin se sopii myös monien muidenkin selkärangattomien elinympäristöksi. Näitä sanotaan muurahaisten pesävieraiksi, ja muurahaiskeot ovatkin oiva kohde löytää monenlaisia maaperäeläimiä! Suomesta tunnetaan noin 60 muurahaislajia, maailmanlaajuisesti noin 15 000 lajia.

Kekomuurahainen. Kuva: UEF / Jouni sorvari Norkomuurahainen. Kuva: ZMUT / Veikko Rinne

Kovakuoriaiset

Kovakuoriaiset (Coleoptera, beetles) ovat yksi suurimmista hyönteisryhmistä ja siihen kuuluu petoja, kasvinsyöjiä, sienensyöjiä ja loisia. Kovakuoriaisilla on, kuten muillakin hyönteisillä, kuusi jalkaa sekä päässään tuntosarvet. Kovakuoriaisilla on keskiruumiissaan kovat peitinsiivet, josta ryhmä saakin nimensä. Peitinsiipien alla ovat lenninsiivet, joten kovakuoriaisia tapaakin paljon lentelemässä kasvillisuuden seassa. Monet lajit ovatkin elintavoiltaan pitkälle erikoistuneita, ja elävät esimerkiksi vain yhden kasvilajin varassa. Kovakuoriaisia, esimerkiksi maakiitäjäiset-heimon lajeja, tapaa usein myös maaperäkarikkeessa, lahopuussa ja puun koloissa, joista ne saavat suojaa pedoilta sekä kuivuudelta ja kuumuudelta. Kovakuoriaiset ovat yksi lajirunsaimmista hyönteisryhmistä ja niitä tunnetaan Suomesta 3800 lajia, maailmanlaajuisesti noin 360 000 lajia.  

Kovakuoriainen. Kuva: LUOMUS / Riikka Elo Korvakärsäkäs. Kuva: ZMUT / Veikko Rinne

Madot

Maaperässä elää runsas joukko erilaisia matoja, kuten lieroja (Lumbricidae, earthworms), änkyrimatoja (Enchytraeidae, potworms) ja sukkulamatoja (Nematoda, roundworms). Lierot ja änkyrimadot luokitellaan harvasukasmatoihin, jotka tunnistaa jaokkeellisesta ruumiista. Sukkulamadoilla taas ruumiissa ei nähdä jaokkeita. Lierot ovat väriltään punaruskeita ja näistä madoista suurikokoisimpia; niiden pituus vaihtelee muutamasta sentistä jopa kymmeniin sentteihin. Änkyrimadot ja sukkulamadot ovat hyvin pieniä ja vaaleita, jopa läpikuultavia. Änkyrimadot voivat olla kooltaan muutamasta millistä pariin senttiin, ja sukkulamadot muutamasta mikrometristä muutamaan milliin. Maaperän lierot, änkyri- ja sukkulamadot ovat maaperän hajottajia ja syövät lahoavaa kasviainesta, bakteereja ja sienirihmastoa. Sukkulamatoja esiintyy neliömetrillä metsämaata miljoonia, änkyrimatoja joitain tuhansia ja lieroja taas joitain kymmeniä. Ne kaivavat maaperään tunneleita, joten ne ovat merkittäviä maaperän muokkaajia. Lieroja tunnetaan Suomesta 16 lajia, maailmanlaajuisesti noin 650 lajia. Änkyri- ja sukkulamadot ovat hyvin heikosti tunnettuja, eikä niiden lajimäärää tiedetä.  

Liero. Kuva: LUOMUS / Riikka Elo Sukkulamatoja. Kuva: LUOMUS / Riikka Elo

Hyönteistoukat ja toukkamaiset eläimet

Maaperässä elää matojen lisäksi myös paljon matoja muistuttavia hyönteistoukkia (insect larvae), kuten kovakuoriais-, pistiäis-, perhos-, ja kaksisiipistoukkia (kärpäset ja vaaksiaiset). Hyönteistoukat voivat muistuttaa matoja, mutta niillä on usein toukkajalat, joita on korkeintaan kolme paria. Hyönteisten toukilla on usein selkeästi erottuva pääpuoli, jossa voi nähdä suuosat sekä jonkinlaiset pistesilmät, joita madoilla ei ole. Hyönteistoukat kehittyvät aikuisiksi maaperäkarikkeessa sopivan kosteassa ja lämpimässä ympäristössä pedoilta suojissa. Aikuistuttuaan valtaosa hyönteisistä siirtyy maaperästä muihin elinympäristöihin siipiensä avulla, mutta esimerkiksi jotkin kovakuoriaiset jatkavat elämää maaperässä myös aikuisena.   

Karikkeessa voi joskus tulla vastaan myös esihyönteisiä (Protura, coneheads) ja kaksisukahäntäisiä (Diplura, bristletails), jotka pitkulaisen ruumiinmuotonsa vuoksi muistuttavat hyönteistoukkia. Esihyönteiset ovat pieniä, alle millimetrin mittaisia, kun taas kaksisukahäntäiset voivat olla kooltaan noin 5mm. Näistä ryhmistä tiedetään hyvin vähän. Esihyönteisiä tunnetaan Suomesta kolme lajia ja kaksisukahäntäisiä vain yksi laji.

  Hyönteistoukkia. Kuva: LUOMUS / Riikka Elo  Esihyönteinen ja kaksisukahäntäinen. Kuva: LUOMUS / Jani Järvi

Muita ryhmiä

Maaperästä voi löytää edellä mainittujen selkärangatonryhmien lisäksi myös luteita, kaskaita, kirvoja, pihtihäntiä, torakoita ja toukkasukahäntäisiä, sekä kaikkien mainittujen ryhmien nuoruusvaiheita. Maaperässä on siis monenlaista vipeltäjää!

 

 

Lyhenteet kuvatiedoissa: Luomus=Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto, ZMUT= Eläinmuseo/ Biodiveristeettiyksikkö, Turun yliopisto ja UEF= Itä-Suomen yliopisto.

 

Sivun vastuuhenkilö: 
Riikka Elo
22.5.2019